Proud

Ostettiin isän kans joku kuukaus takaperin kuntopyörä siskon poikkarilta. Maksettiin siitä siis yhdessä. Se on tosi laadukas ja saatiin se suhteellisen halvalla. Tietystiki mun veli matkustaa taas ilmaiskyydil, eikä maksanu siitä mitää vaikka käyttää ihan yhtä paljo. Isä makso siitä eniten vaikka käyttää vähiten,lol. No,se niistä maksuhommeleista. 

Sen ansiosta tosiaan aloin edes vähän kuntoilla. Yleensähän en liiku ollenkaa. I know,it's terrible. Oon vaa liia lihavanlaiska alottaakseni mitää. Musta sisällä kuntoilu on jotenki vaa niii paljo helpompaa ku ulkona. Ei tartte lähtee mihkää. Ehkä siks kaikilla julkkiksillaki on kaikki laitteet kotonaa :b 

Mun alotustaso oli joku sellane (nii hävettävää ku tää onki myöntää) et jaksoin pyöräillä joku 10min (n.3km) yhtee putkee, jonka jälkee mun piti pitää tauko polkeakseni toisen 10min. Olin ihan poikki. No seuraavaks pystyin polkee sen 20min putkee (n. 8km) ja olin ihan ihmeissäni! Tänään!! Jaksoin puoli tuntia! ja 12km! Omg et oon ylpee itestäni! Lisäks lisäsin siinä 'matkaa taittaessa' vastusta. Ihan hullua miten mä saatoin jaksaa noin paljo,rapakuntonen ku oon. On se kyl jännä miten huomaa kehityksensä :) 

Mun tärkein motivaation lähde on kukas muukaan kuin rakas pikku poikkarini. Se on tosi huolissaan mun terveydestä, eikä edes ikinä anna mun syödä mitää hyvää. Yleensä päädyn sit naposteleen salaa. Se on ku mikäki agentti, aina ilmestyy jostaki nurkan takaa jos oon nappaamas jotain suuhuni. Lähinnä sen vuoksi olen siis yrittänyt liikkua. Antaakseni sille mielenrauhan. Tokihan sitä myös itseni vuoks teen. Mut J:n pitäs aina olla mun kanssa, vahtimassa mun syömisiä ja patistamassa liikkumaan. Sit oisinki super fit! Ette arvaa how I really hate him välillä,ku se nappaa mun kädest kaikki mitä oon laittamas suuhuni. Sen mielest mun pitäis popsia vaan salaattia ja ''oikeeta'' ruokaa. Oikeessahan se on. Mun on vaa elämäntapoihini tottuneena vaikee yhtäkkii alottaa täydellisen terveellistä syömistä. Ku oon vielä niin jästipääki. Toivon todella, et tilanne muuttuu helpommaks sitku muutetaan yhtee ja mun tieni terveyteen voi alkaa. Just se,et se auttais mua. Lisäks omassa kämpässä ei tarttis jatkuvasti katella pöydällä suoraan mua silmiin tuijottavia herkkuja. Äiti ku niitä tykkää ostella, ja sillonhan mun on niitä pakko syödä. Oon niitä pahimpia syöppöjä. Jokatapaukses uskon,et tilanne muuttuu sitku pääsen sen yhen hirmuhallitsijan kaa yhteen :p I'm optimistic :) 

Ps. huomatkaa postausaikani. En ole toki yhtään yöihminen..Sit ollaan päiväsaikaan sillai: 

http://www.youtube.com/watch?v=qiL9ttlFj3c