My new home is forcing me fit
Täällä sitä ollaan, uudessa kodissa. Vaihdoin ton nimenkin sen takia, että luultavasti aion pölpötellä uudesta kodista ja siihen liittyvistä jutuista jonkin aikaa. Mikseipä ''houseen'' voisi kuulua myös kaikki mitä täälä tapahtuu muutenkin! Että sinänsä..
Ensimmäisinä asioina mainitsen sellaset, että ensinnäkin tykkään tästä kämpästä kovasti. Se on musta yllättävää, koska ei nämä 70-80-luvuilla rakennetut opiskelijakämpät ikinä kai mitenkää hirveen hehkeitä oo. No tätä on onneks rempattu, että keittiö ja muu näyttää ihan normilta, mutta esim. vessasta kyllä huomaa, millä vuosikymmenellä tää on rakennettu. Sielä on mm.semmonen silmiin sattuva keltanen valo. Yuck. Onneksi pienellä sisustamisella pystyy korjaileen vähän ilmettä, niin kuin olen jo tehnytkin :) Suurin osa hankittavista tavaroistakin alkaa oleen jo paikalla, tietty pieniä sisusteita aina puuttuu, esim. verhoja ja mattoja on vielä hankkimatta. Yks semmonen kyllä aika ärsyttävä juttu on se, et täälä lattiat narisee sillain ikävästi. Esim. aina kun yrittää öisin hiippailla täälä hiljaa niin se ei kyllä onnistu. :b Tää on siis ''luhtitalo'' eli ei mikään tavallinen kerrostalo, vaan ihan vaan 2-kerroksinen puinen talo, jos ulkona rappuset. Me asustellaan sit täälä yläkerras. Näyttää ulkoapäin melkein omakotitalolta :) Täs on keittiö,kylppäri,vaatehuone,olohuone + 2 muuta huonetta. Eli aikas iso, niinku jo aiemminki mainitsin. Tuntuu kyllä että tää yks huone on vähän ''turha'' meille, kun meitä vaan 2 on. Pidetään tätä sit kummiski tietokone/työhuoneena.
Täs asunnos on kuitenkin mun mielestä yks tosi merkittävä tekijä. Sijainti! Oon viime päivinä yliärsyyntynyt siitä, että tässä ei (mun mielipiteen mukaan) oo ruokakauppaa lähimaillakaan. Yleensä sitä ajattelis että kaupungissa nyt on joka kulmalla. Ilmeisesti Espoo ei olekaan mikään ''suurkaupunki'', ainakaan Helsingin tyyliin. No on täälä kai joku 200 000 asukasta, mutta jos tää muka on suurkaupunki niin miksei ruokakauppaa lähempänä!! Sanoin itteni jo irti sielä käymisestä, mutta mahdoton tehtävähän toi kai on. Pakko kai munkin on sielä aina toisinaan käydä :D Toinen pitkään välimatkaan liittyvä juttu on bussipysäkki. Mua lähinnä olevin bussipysäkki on tyyliin jossain kilsan päässä! Ja hei, niitäkin on YLEENSÄ joku vähintään parin sadan metrin välein. En tajua! Manasin jo itseni taas kankkulan kaivoon ja totesin että tietysti MINULLA, muutenkin rapakuntoisella,parantumattomasti aina myöhässä olevalla panikoijalla pitää olla näin huono tuuri. Bussipysäkin sijainti saa vain miettimään, tuunkohan oleen yhtenäkään päivänä ajoissa koulussa? Sorry tulevat opettajani. Koittakaa kestää.
Otsikollani meinaan sitä, että väkisinhän sen kunnon on parannuttava, kun on pakko kävellä joka paikkaan jos jotain tahtoo. Kaupunkiin muuttaessa se on varmaan ensimmäisiä asioita mitä huomaa. Tai ainakin mä, kun maalla asues lähin marketti oli 10 kilsan päässä, niin vähän pakko mennä autolla. Noh, täälä ei autoa ole, eikä parin kilsan matkoja viitsis autolla mennä muutenkaan. Tiiän, et monille tommoset kilsan parin matkat ei juuri missään tunnu. Ne on yleensä niitä hyväkuntosia jotka juoksentelee jotain 10 kilsan lenkkejä. No mulla ne matkat tuntuu, ja paljon. Se siis johtuu ainoastaan siitä, että empä juuri liikuntaa ole pienessä elämässäni harrastanut aktiivisesti juuri ikinä. Mahtaa siis olla aikamoinen shokki mun elimistölle kun hiki päässä joutuukin yhtäkkiä punnertamaan (mulle) pitkiä matkoja. Tää on myös järkyn Mäkistä aluetta, mikä tekee siitä etenemisestä vieläkin tuskallisempaa. Suoraa, tasaista tietä nyt ehkä käveliskin mukisematta, mutta kun musta tuntuu että täällä on pelkkiä ylämäkiä! Ja niiden nousemiseen nyt luonnollisesti tarvii paljon enemmän jalkalihaksiakin. Oon päätellyt näin aiemminkin, että lihavalta ihmiseltä sitä painoo alkaa tippumaan nopeemmin kun laihalta, varsinkin just mun tapaukses jos ei aiemmin oo harrastanu liikuntaa. Ainakin oon aina ihan hiessä ja hengästynyt kun täälä liikuskelen, että pakko sen on jossain alettava näkymään. Myös siks, että täälä tulee selvästi syötyä vähemmän kun kotopuolessa. Se on heti se, kun niitä houkutuksia ei ole pöydän päässä odottamassa. ;) Tuntuu, että masukin ilmottelee nyt aina 3h välein sitä nälkää, niinku sen vissiin pitää mennäki. Ehkä tää kirottu mäkisten teiden alue onkin mulle vaan hyväks! Tai siis tiedän et on, ei vaan tunnu siltä just nyt. :p
Elikkä sijaintia lukuun ottamatta oon kyllä täs viikon aikana viihtynyt yllättävän hyvin. Ei oo tullu VIELÄ sitä järkyttävää koti-ikävää eikä sitä ''Ei tää oo mun koti!!'' tunnetta. Aiemminkin se on kyllä todettu mones tilantees et ihminen on erittäin sopeutuvainen. Sitte kun täälä kaiken saa lopullisesti valmiiks niin pidetään tietty tuparit, joita odotan innolla jo! (: Kuvat kämpästä ilmestyy varmasti tänne, ei tosin ihan hetkeen vielä, koska kaikki ei oo valmista. Huh. Saimpas kaiken pölötettyä mistä halusinkin. Paljon tekstiä. Koittakaa kestää (:
