Proud

Ostettiin isän kans joku kuukaus takaperin kuntopyörä siskon poikkarilta. Maksettiin siitä siis yhdessä. Se on tosi laadukas ja saatiin se suhteellisen halvalla. Tietystiki mun veli matkustaa taas ilmaiskyydil, eikä maksanu siitä mitää vaikka käyttää ihan yhtä paljo. Isä makso siitä eniten vaikka käyttää vähiten,lol. No,se niistä maksuhommeleista. 

Sen ansiosta tosiaan aloin edes vähän kuntoilla. Yleensähän en liiku ollenkaa. I know,it's terrible. Oon vaa liia lihavanlaiska alottaakseni mitää. Musta sisällä kuntoilu on jotenki vaa niii paljo helpompaa ku ulkona. Ei tartte lähtee mihkää. Ehkä siks kaikilla julkkiksillaki on kaikki laitteet kotonaa :b 

Mun alotustaso oli joku sellane (nii hävettävää ku tää onki myöntää) et jaksoin pyöräillä joku 10min (n.3km) yhtee putkee, jonka jälkee mun piti pitää tauko polkeakseni toisen 10min. Olin ihan poikki. No seuraavaks pystyin polkee sen 20min putkee (n. 8km) ja olin ihan ihmeissäni! Tänään!! Jaksoin puoli tuntia! ja 12km! Omg et oon ylpee itestäni! Lisäks lisäsin siinä 'matkaa taittaessa' vastusta. Ihan hullua miten mä saatoin jaksaa noin paljo,rapakuntonen ku oon. On se kyl jännä miten huomaa kehityksensä :) 

Mun tärkein motivaation lähde on kukas muukaan kuin rakas pikku poikkarini. Se on tosi huolissaan mun terveydestä, eikä edes ikinä anna mun syödä mitää hyvää. Yleensä päädyn sit naposteleen salaa. Se on ku mikäki agentti, aina ilmestyy jostaki nurkan takaa jos oon nappaamas jotain suuhuni. Lähinnä sen vuoksi olen siis yrittänyt liikkua. Antaakseni sille mielenrauhan. Tokihan sitä myös itseni vuoks teen. Mut J:n pitäs aina olla mun kanssa, vahtimassa mun syömisiä ja patistamassa liikkumaan. Sit oisinki super fit! Ette arvaa how I really hate him välillä,ku se nappaa mun kädest kaikki mitä oon laittamas suuhuni. Sen mielest mun pitäis popsia vaan salaattia ja ''oikeeta'' ruokaa. Oikeessahan se on. Mun on vaa elämäntapoihini tottuneena vaikee yhtäkkii alottaa täydellisen terveellistä syömistä. Ku oon vielä niin jästipääki. Toivon todella, et tilanne muuttuu helpommaks sitku muutetaan yhtee ja mun tieni terveyteen voi alkaa. Just se,et se auttais mua. Lisäks omassa kämpässä ei tarttis jatkuvasti katella pöydällä suoraan mua silmiin tuijottavia herkkuja. Äiti ku niitä tykkää ostella, ja sillonhan mun on niitä pakko syödä. Oon niitä pahimpia syöppöjä. Jokatapaukses uskon,et tilanne muuttuu sitku pääsen sen yhen hirmuhallitsijan kaa yhteen :p I'm optimistic :) 

Ps. huomatkaa postausaikani. En ole toki yhtään yöihminen..Sit ollaan päiväsaikaan sillai: 

http://www.youtube.com/watch?v=qiL9ttlFj3c

Blondin logiikkaa osa.....?

Oon ollut Helsingissä J:n luona nyt perjantaista lähtien. Mulla on huomena pääsykokeet erääseen paikkaan ja mun pitäs liikkua yksin bussilla täälä koska J:llä on koulussa tietysti juuri joku tärkee juttu,eikä se voi edes leikkiä kipeetä :D. Apua!! Jossaki Helsingissä bussilla liikkuminen on tämmöselle maalaistytölle kyllä semmosta ydinfysiikkaa että en kyl tiedä miten selviän sinne paikan päälle. :b 

Äää..missä jään poiiis!

Oon jo oppinu tykkää Helsingistä. Ennen olin aina sitä mieltä et ihan liian iso paikka mulle, varsinki ku mulla menee aina hermot ihmistungoksen keskel. Mut siihenki oon jo vähän tottunu. No se yks asia minkä takia tietysti voi helposti tykästyä Helsinkiin on tietty kaikki ostoskeskukset. Ja sinnepä mun rahat taas meni. En ees tiedä..en yleensä oo mikää tuhlailija joka ei välitä rahanmenost,mut jotenki noissa aina hukkaa järkensä ja ajattelee rahan olevan vaa rahaa. Besides, ei mul ees ois ollu mitää oikeesti järkevää mihin ne käyttää, eikä J edes yrittäny estää mua! :b 

Mentiin itseasias kahtena päivänä peräkkän Helsingin Itäkeskukseen, koska ekana pvnä mulla loppu aika kesken ku se meni kii..:DD Tietysti J ihanana ja aina niin kärsivällisenä <3 lupas viedä mua sinne sit seuraavanaki pvnä. En yleensä edes jaksa kierrellä,varsinkaa peräkkäisinä päivinä, mut mä nii halusin ja tarvitsin näitä juttuja. Ostin siis lopulta ihanan valkeen pitsimekon,joka makso vaan 20e!! Sehän oli ihan pakko ostaa! Harvoin nii halval saa nii kivan näköisen (:: Aloin jopa pohtimaan josko sen vois laittaa yo-mekoks,mut sovitan nyt ensin sitä tilaamaani. Sit ostin lökärit..collarit..mitkälie..koska tarvitsin sellasiaki..valkoset tennarit H&M:stä kympillä on joka kesän ehdoton must! Kirkkaan neon-vihreen värisen tuubihuivin (tykästyin siihen heti),rintsikat sekä sit viel J osti mulle Stockmannilt Franck Provostin hiusharjan! Hiihii,vähän kivaa omistaa semmonen! Kiitos hani <3 Collarit,huivi,kengät,mekko,rintsikat ja iiiso hiusharja yht.hintaan 71eur. Eihän oo paha? I'm so happy!

Tekstin otsikkoa unohtamatta kerron ny kuitenki yhen jutun siihen mekkoon liittyen. Olin sillon ekalla kerralla tosiaan sovittamassa sitä, ja ihmettelin miks kukaa suunnittelis sellasta mekkoo mis näkyy rintsikat etupuolelt. Olin ihan lannistunu ku en voinukkaa ostaa sitä. Pohdin tota asiaa kauan sovarissa ja yritin saada sitä näyttää jotenki paremmalta. En sit ottanu sitä ja lähties viel vilkasin muit mekkoi,josko siin mun omas ois ollu jotaki vikaa. Mallinuken päällä se näytti iha erilaiselta. Ei sitte tullu mulla mieleenkää et olin laittanu sen väärin päin päälleni :D J:hän sen tietysti taas tajus. Nii,ehkäpä se ois tosiaan kannattanu ottaa huomioon :b Että näitä tämmösiä välillä mulla.

Onneksi nyt kumminki olen onnellinen mekon omistaja! (:  Kaikki varmaan odotti kuvia, mut niit ei valitettavasti tällä kirjotuskerral ole mahdollist lisää tähän, koska mulla ei ole kännykän kaapelia mukana. Ehkäpä lisään ne myöhemmin tähän samaan postiin, tai sit teen uuden, mut anyway,ne tullaan tässä näkemään! (:

Mä niin tykkään olla täälä muutenkin. Ihanku jo asuisin tääl. Voi että :) Oon vaa jotenki maireena ny. 

Hihihi, I made it pink!

Kuten kaikki näkee, muutin blogini ulkoasun eilen ja tein siitä ei yhtään-lapsellisen pinkin! :) Noei, musta tää on kinda cute :b Nalleja ja kaikkee. Noei, tarkotus ei oikeesti ollu tää. Kattelin muiden blogeja ja mua alko hävettää mun omani myrkyn vihree ulkoasu..:D aloin sit miksaileen ja lopulta mulla meni hermot ku kelloki oli jo paljo ni päätin sit laittaa lekkeriks :b useimmille tää pinkki näky aiheuttaa varmaan päänsärkyä but I like it, ja siks aattelin pitää tän vähä aikaa (:

Kesä tulee ja osittain se harmistuttaa mua,koska näen näitä:

joittenki kelpaa..

Oon aina tykänny hirveesti farkkushortseista, siks oonki äärimmäisen kateellinen niille,jotka niitä voi pitää. Ne on varmaa yks mun forever-haaveista. Musta ne on nii upee kesäasuste, et jos voisin, pitäisin ite varmaa joka päivä. Huoh..*dreamy eyes*

Oon muute päässy aika hyvin tähä bloggaamisen makuu. Joka päivä! 

YO-mekko

En ees halua miettiä kuinka monta tuntia eilen surffasin netissä katellen yo-mekkoa, turhaan. Tai no,tavallaan. Olin ekana Nellyn sivulla, jolta löysin sellasen värin ja koon puolesta ihan kivan mekon. No,päätin sit jättää sen sikseen, ja mennä Asoksen sivulle,jolta kaveriki tilas mekon. Ainut pikkupaha sielä on, ettei mekkoo voi palauttaa jos se vaik sattuiski olee pieni. Sehän on ulkomaalainen sivusto. Sielä ne mun tunnit sit meniki, vain todetakseni ettei siel ollu mun kokosii hienoja mekkoja. Mähän en siis oo mikää pikkuihminen, vaan itseasias aika iso. Lopulta sit päädyinki takas Nellyyn ja tilasin sieltä sen mekon, joka mun ois ilmeisesti pitäny vaa suosiolla tilata heti :b  Laitan jo täs vaihees siitä kuvan: 

Oon aina ollu vähä sellane pink girl, et tykkään vaaleenpunasesta koska se on tosi tyttömäinen. Toi muoto oli myös niitä harvoja, jotka koen et mulle sopis, ku tota lantioo kumminki riittää. Nähtäväks kumminki vielä jää, et mahtuuko. Aattelin, et ku toi oli mielestäni aika kallis, et jollei se istu just niiku haluan ni palautan sen. Oon niin pihi etten millää tahtois maksella tollasista kalliista mekoista,iiik :D 

Seuraavana onki ostettavana sit kengät. Aattelin, et jotkut tälläset ois ihan kivat: 

Musta iha nätit, mutta mä ku en oo sitte yhtää mikää korkkari-ihminen (= jalat ois paskana heti ekan tunnin jälkee) nii taidanki päätyä iha vaa tälläsiin: 

Tarviiks aina olla korkkarit? Didn't think so :) Mun mielestä ballerinat on jopa parempi vaihtis, mä ku haluan luoda sellasen söpön vaikutelman (:: hihi :) 

I have a problem..

Or do I? 

Joskus tapahtuu asioita jotka ei mee ihan oman pään mukaan. Ne asiat saattaa sit harmittaa tosi suuresti, mut minkäs teet,ku mitää ei oo tehtävis? Kysymys kuuluuki, et miten niistä päästään yli. Jokaisel ihmisel on varmasti oma tapansa käsitellä asioita,enkä oikein tiedä mikä mun on. Veikkaisin, et mä en yleensä vaa halua edes ajatella niitä,koska se luonnollisesti vaa lisää pahaa oloa. Huuh. Taas jos ei mieti, ne kuitenki jää kummitteleen mielen perukoille. Ärsyttävää! Vihaan tätä tunnetta ehkä eniten. Itsessäni on vikana myös se, et ajattelen näitä asioita aika pitkään. Mietin vastauksia kysymyksiin. Oh Jesus,kumpa en vaa ois saanu tätäkää selville. Varsinki ku on yö,enkä edes saa viel nukutuks. 

Mul oli tnä huono päivä. Heräsin omasta mielestä ihan liian aikasin siskon jatkuvaan papatukseen. Oisin vaa halunnu vielä nukkua, sitähän mä vaan oon tässä tehnyki, ku on noi kirjotukset juuri päättyneet. 

Mullahan on siis maailman herttaisin ja suloisin poikaystävä,josta mun muutamat sukulaiset ei satu pitämään. Mun päähän on istutettu ajatus, et nuorena ei sais seurustella vakavasti. Sitä on jankutettu mulle niin kauan, et musta tuntuu, et alan koht itekin uskomaan siihen. ''Pitää elää'' on ne sanoneet. Tästä johtuen oonki alkanu miettiin mitä se oikeestaan tarkottaa. Mikä hyöty on hyppiä sängystä toiseen? Myönnän, et se on ehkä hauskaa ja hetkellisesti hienoo, mut ei kukaa sellasta jaksa loputtomiin.Sehän on aika tunteetonta hommaa, eikä musta ois siihen. Kyl kaikki kuitenki tarviii oikeeta rakkautta jossain vaiheessa elämäänsä. Itseasias ainaki ite tiedän suhteellisen monia nuoria,jotka on jo vakavassa suhteessa. Onko se väärin? Pitäskö mun jättää kenties mun elämäni rakkaus ja alkaa ''elään'' vaan koska muut mua painostaa? 

Kiukuissani aloin tietysti puhumaan tästä poikaystävälle (jonka voisin muuten tässä vaiheessa nimetä vaikka J:ksi). Kiusaan sitä ihan liian usein kiukunpuuskillani, ja yleensä se on se joka vaan kuuntelee. Miltä kuulostaa,hehhe :b Kävin tosiaan viikonloppuna baarissa ja voin sanoo,et henkilökohtasesti se on aika perseestä jos seurustelee,koska yleensähän baareissa kaikki aina iskee/kattelee toisiaan yms. Illan päätteeks sain tavata yhden mielettömän söpön jätkän,jonka luo me kaverin kans oikeestaa päädyttii myös jatkoille. Ok,nothing happened, mut jos oisin sinkku,oisin varmasti iskeny sen itelleni :b mul on sellanen ongelma,et 'ihastun' ihan liian helposti ihmisiin. Tästä liittyen sit jankutin J:lle, et pitäskö munki vaa alkaa elää. Miten pahalta tollanen toisesta tuntuu? Oon iha hirvee ihminen, mut kännissä perusluonteeltani aika flirtti. En tajua,en vaa maha sille mitää. Oiskoha siihe jotai hoitoa..:p 

Tää yhtälö on sinänsä aika hassu, et mun ja J:n välinen rakkaus on sitä syvintä mahdollista, mut silti toisinaan ajattelen, oisko mun vaa parempi olla ''villi ja vapaa'', eläisimpä ainaki elämääni (ainaki muiden mielestä). Ois kiva tietää painiiko kukaa muu tän ongelman kanssa. J on mun koko elämä, enkä kestä ajatusta sen menettämisestä, mut miks silti mietin näitä asioita? Onko mun mieleni muiden myrkyttämä? Pelkään et ku istun vanhana keinutuolissa niin harmittelen,miks en pitäny nuorena hauskaa. 

Tää oli tärkee aihe, ois ollu tulossa jossain vaiheessa jokatapaukses. Me ollaan siis seurusteltu yli vuosi, ja tarkotus ois muuttaa syksyllä yhteen. J antaa mun elämälle sisällön. How important is that? 

how cute is he? 

Musiikki

Kun mulla on paha olla, musiikki auttaa. Eihän se mitenkään epätavallista ole, useimmathan niin sanoo. Se vaan tuntuu niin oudolta miten se voi auttaa nii paljo. Tosin,sitähän ei tiedä onko se sit niin hyvä asia et masentuu entisestään jos kuuntelee surullista musaa. Ite en ainakaa vois kuvitella kuuntelevani jotain ylipirteetä musaa kun oon allapäin. Ainaki meikäläisellä se toimii,jos niin sanotusti vaan ''kärsii'' sen tunteen yli eikä yritä vältellä sitä. Hmm..toi sai mut kuulostaan joltain angsti-teiniltä. En oo, oikeesti :) Mulla vaan on näitä päiviä ku mikään ei tunnu oikeelta. Ehkä se on joidenkin omien tekojeni seurauksia, Olin nimittäin eilen juhlimas. Lisäks se on tää sunnuntai. Eikä masennuksesta sais puhua tällee arkikielessä sillei 'muute vaa', koska se on oikeesti sairaus,monet terveet ihmiset vaa sanoo olevansa masentuneit. Kai se on sellane arki-ilmasu. Tän postauksen otsikoks ois kyl pitäny tulla masennus ku jauhan siitä,hehe..:b

Ajattelin muutenki kirjotella täällä siihen tyyliin ettei mun tarttis miettiä millasen kuvan ihmiset nyt tästäki tekstistä saa, koska oon tehny sitä elämäni. Tuun kirjottelemaan tänne ajatuksiai ja päivistäni. Saispa kerättyä ihmisiä lukemaankin niitä :) Aina ku mä alan kirjottamaan mulla meinaa tulla tekstiä loputtomiin. Guess that's the creative part of me ;) Tän blogin edistyessä kerron varmaan jokaisen pikku yksityiskohdanki itestäni. Tärkeintähän nyt on saada tää eka postaus tehtyä (josta tuli kyllä aika negatiivisen sävyinen)  :b..no,tällänen mä oon :D Tähän loppuun laitan viel biisit jotka on erityisesti koskettanu mua tänä iltana ja ruokkinu mun alakuloisuutta.