READY OR NOT.

Nyt se sitten vihdoin koittaa, eli lähtöpäiväni huomenna. Aika menikin odotettuani nopeampaa, ja nyt on haikea fiilis. On se jännä kun ensin odottaa vaan et tulis jo se! mutta sitku hetki on käsillä, niin toivoo ajan pysähtyvän. Kohta tästä lisää, eka kerron siitä, kun oltiin J:n kanssa Särkänniemessä! :)

Onneksi sielä tuli käytyä, koska mun mielestä se on aina sellanen kesän pakollinen juttu. Ihan laimeeta jos ei Särkäs käy. :/  Oltiin siis jo aiemmin suunniteltu et varataan sit Omppuhotelli, jonne mennään vähän verestään muistoja ihka ekasta kerrasta jolloin tavattiin ja tuolla sit yövyttiin. Musta se oli yli-ihanaa, kun oli sit aamupalaki varattuna meille seuraavaks päiväks. Mehän ei olla sillain kunnolla oltu ihan vaan kahden periaattees koko aikana, kun aina toinen on mennyt toiselle. Nyt siis tuntui erityisen romanttiselta olla sielä (: Tykkäsin!! Lauantai-päivänä siis oltiin Särkäs, ja sillon oli kyllä tosi kuuma. Mäki jopa sain palamis/pienet rusketusrajat itteeni! Kesän ensimmäiset,jee! En tiedä mis vaihees musta tuli hurjapää noiden laitteiden suhteen. Musta ei kyl uskois, ku oon aikalailla muuten semmonen nynny. Tornado on mun suosikki <3 Ei siitä sillain sanoin mitään kerrottavaa oo. Oltiin sielä suhteellisen kauan ja lopuks sitte olinki aivan poikki. Raahustin sielä menemään. Kunto loppu. Hauskaa mulla oli :))

Tällänen samanlainen otettiin sillon 1,5v sitten kun tavattiin :)

Käytiin taas syömässäkin :)

<3

Meidän vika eroaminen asemalla !

En tosiaan tiedä minkälainen pv huomisesta tulee. Varmaankin aika tunteita purkava. Voin kuvitella ite alkavani poraan, koska onhan se nyt tavallaan kauheeta, ku on 19 vuotta eläny tässä samassa talossa ja kutsunut sitä kodiks. Noihi vuosiin mahtuu paljon lapsuusmuistoja, ja muitakin, tosi hyviä sekä tosi pahoja. Tiedän et eihän se nyt oikeesti niin lopullista oo ku miltä kaikki sen tuntee. Tuun aina käymään kotona piristämäs ihmisten elämiä (: En sitten tiedä kuinka useasti äiti pakottaa käymään. :b 

Tulevaisuus pelottaa vähän, kun kaikki on uutta ja kaikki uusi pitää oppia. Kyllä sen varmasti tulee huomaan, ettei äiti oo enää tekemäs ruokaa tai pesemäs pyykkejä. Musta tulee iso! On kai ihan luonnollista olla vähän peloissaan. Toivottavasti en oo ainut. Ja onneks en tosiaan muuta yksin. Mitenköhän mun mieleni sopeutuu siihen etten enää tuukaa tänne perämettään takas. Tää on tosi iso muutos ja sen huomaa siitä, etten yhtään tajua sitä. En tajua että tää yö on mun vika yö omas sängys,täälä kotona. En tajua etten tuu takas. Ahdistaa. Varmasti iskee kovempiki koti-ikävä. Luulempa et kaikkien on vaan päihitettävä se. It is never the right time to say goodbye. 

Oon nyt melkein pakannu kaiken. Melkein. Kaikki pikkujutut on vielä laittamatta, kuten rasvapurkit,muut hygieniatuotteet, dvd:t ym. 

So, ready or not, here I come Espoo. 

By now I should know 

that in time things must change

So it shouldn't be so bad

Why do I feel so sad